A letter from Jul 28, 2024

Dear FutureMe, I made it. Silti se ei aina tunnu siltä. Nyt mulla on ihan ok fiilis, yritän mennä hitaasti eteenpäin. Mut viimenen reilu vuos on ollu tosi vaikeeta. Mut silti oon kokenu niin paljon upeita asioita. Kirjaimellisesti toteuttanu unelmia. Kyllä, monikossa. Valitsen olla kiitollinen niistä. Mut se on asia, joka mun pitää valita joka päivä. Joka päivä mun on valittava kattoo valoa kohti. Vaikka pimeys tuntuu vetävän mua puoleensa paljon voimakkaammin. Vaikka tuntuu siltä, ettei oo pointtia. Ja ei aina oo, mut silti pitää kokea ja se tekee siitä sen arvosta, pelkästään se kokeminen. Siks ihmiset jaksaa eteenpäin. Ei ne mieti kokoajan sitä, että mitä saa kaikesta. Vaan mene ja elä. Sun ei tarvitse murehtia kaikesta kokoajan, voit vaan olla. Tän kirjottaminen toimii myös muistutuksena siitä mulle nyt. Mee hitaasti eteenpäin, kunhan meet. Jonnekin. Oon aina vihannut sitä, kun ihmiset sanoo, että kaikki järjestyy. Mulla on ollu vaikeuksia uskoa sitä, koska oon kokenu sellasia asioita, joita ei mikään tee oikeaksi, mikään ei korjaa. Mut tällä hetkellä haluun uskoo siihen. En vielä tiedä et onnistuuko se vai puhuuko mun tietoisuus mut jälleen ulos siitä. Mut tällä hetkellä en anna itteni miettiä sitä sen enempää. Ehkä blind faith on se ratkaisu. Mulla ei oo mitään hajua mihin mä oon tästä menossa, missä sä nyt oot. Millasessa mielentilassa oot. Toivon, että se on edistyneempi. Oon kasvanu jo nyt tosi paljon ja ehkä liian nopeasti. Siks mulla on tapana ottaa kaikki asiat niin tosissaan. Ehkä seuraava askel on oppia siitä eroon, jossain määrin. Mä toivon, että sulla ei oo yhtä jumiutunut fiilis kuin mulla nyt. Nään vaan hyvin kapean tien eteenpäin ja muualla on pelkkää tummaa seinää, jota päin jatkuvasti törmään. Toivon että näät, et ne seinät on vaan kuvituksellisia ja niiden läpi pääsee myös. Teitä eteenpäin, mahdollisuuksia on niin paljon enemmän, kunhan pystyy ajattelemaan niin. Sun ajatteleminen antaa mulle voimaa jatkaa. Ihan jo pelkästä uteliaisuudestakin. Missä sä oot? Miten mä päädyn siihen? Mitä kaikkea meidän välillä on? Mä jatkan taistelua ja selvitän sen. Mun, sun ja pikku-Essin takia. Ja eiköhän tähän väliin mahdu muutakin kuin sotaa. Ainakin iloa, sitä mä toivon ja siihen mä valitsen uskoa. Paljon iloa.